Ajoraportteja kuluneilta vuosilta

Parin tunnin ajon jälkeen ryhmä palasi Mustavuoreen ensimmäiselle huoltopisteelle, ennen siirtymistä kohti pitkää, luoteeseen suuntautuvaa etappia. Kohteena olisi Jämi ja matkaa tehtäisiin läpi illan, yön ja varhaisen aamun ennen paluuta Mustavuoreen.

Ilta-auringon paistaessa vielä varsin lämpimästi lähdettiin tapahtumakeskukselta kohti Hämeenkyröä. Pinsiön ja Sasin kylien polkuja ja hiekkateitä ajaen saavuimme Sasiin, jossa täysmatkaa taivaltavalle ryhmälle avattiin vielä uudelleen iltasella kioski virvoke- ja jäätelöostoihin.

Reitin teknisesti haastavimmat kohdat oli tähän mennessä jo jääneet taakse. Tätä seikkaa kuvaa hyvin myös se, että koko matkan ainoat kaatumiset koettiin ensimmäisten kolmen tunnin aikana. Petollinen heinikko oli kätkenyt alleen kiviä, jotka eivät ajajalle näkyneet. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin.

Matka Sasista Hämeenkyrön lentokentälle eteni valtaosin hiekka- ja asfalttiteitä. Toki ajoa rytmittämään osui tasaisin väliajoin myös polkuosuuksia. Ilta hämärtyi, ja vaikka täyttä pimeyttä ei missään vaiheessa tullutkaan, oli metsän siimeksessä tarpeen käyttää ajovaloja. Nämä laitettiin päälle Hämeenkyrön lentokentän huollossa, samalla kun tankattiin evästä ja kahvia ym. juomaa. Kello oli huollon aikaan sen verran, että vuorokausi oli vaihtunut lauantain puolelle. Kulku oli koko ryhmällä sujuvaa ja puheensorina siivitti matkantekoa.

Hämeenkyrön lentokentältä matka jatkui kohti Jämiä. Tuolle uralle osuu upeita paikkoja: Ulvaanharju, Vatula, Koivistonvati ja tietenkin itse Jämin ympäristö. Alueella on hienoja mahdollisuuksiamyös päiväretkeilyyn joko jalan, pyörällä tai talvisin sukset jalassa. Reittimme etenikin pääosin Pirkan hiihdon uraa seuraillen, kuitenkin singletrack-polkuja eri puolilta uraa hakien. Jämin huoltopisteen saavutimme varhaisen auringon kajastuksessa klo 02.00.

Hieman ylimääräisen odottelun vuoksi venyneen tauon jälkeen matka jatkui kohti Kyröskoskea, jälleen Pirkan hiihdon uraa seuraillen. Tässä vaiheessa vuorokautta elimistö alkaa ilmoitella, että eikös olisi jo aika käydä unille. Ajaminen kuitenkin jatkui, mutta selkeää väsymystä ja ajoittaista ankeutta oli havaittavissa ainakin allekirjoittaneella. Se kuuluu asiaan, ja sen yli pääsee ajan myötä, kunhan päivä pääsee valkenemaan.

Kyröskoski ja huoltopiste saavutettiin puoli viideltä linnunlaulun säestämänä. Monella mieli kirkastui mm. Cokiksen ansiosta, mutta toki myös hyvällä ajoporukalla on iso vaikutus mielialaan ja jaksamiseen.

Aamuyö oli ollut kylmän tuntuinen. Päivisin lämpötila oli koko viikon ollut kolmenkymmenen tuntumassa, joten yöllä kymmenen astetta tuntui viileämmältä kuin se oikeastaan edes oli. Rokkakosken notkot tarjosivat siis tänäkin vuonna samaa hyistä tunnelmaa kuin aiempienkin vuosien aikana.

Ylöjärvelle saavuttaessa lämpötila nousi samaan tahtiin auringon kanssa. Metsäkylään aamiaiselle saapuikin silminnähden pirteitä ilta- ja yöpyöräilijöitä. Lämmin aamupala ja wc-tilat saavat ihmeitä aikaan. Aamupalan jälkeen matka jatkui kohti etelää ja tapahtumakeskuksella Mustavuoressa olimme hieman puoli kahdeksan jälkeen. Huollossa osa vaihtoi uuden ajovaatekerran ja huoltotoimenpiteet tehtiin vähintäänkin perusteellisesti ja rauhalliseen tahtiin. Olisihan edessä pisin etappi ilman huoltoauton tukea. Se nähtäisiin seuraavan kerran Valkeakoskella.

Roineenkierto tehtiin tänä vuonna Extremessä pitkän tauon jälkeen jälleen vastapäivään. Heti alkuun saatiin Pirkkalassa maistiaisia juurakko-/kivikkopoluista. Aamujumppa pyörän kanssa herätti viimeistään, mikäli herätystä ei aiemmin ollut vielä tullut. Sääksjärven – Vuoreksen välillä päästiin palautumaan siirtymäpainotteisesti, kunnes päästiin Pirkan Hölkän uraa ajamaan.

Hölkkäura sisälsi pääosin metsäautoteitä, mutta runsaan vartin verran ajettiin hyvinkin teknistä maastoa. Rutajärven lähellä olimme samassa letkassa päiväryhmäläisten kanssa. Olipas mukava ajaa hetkisen osana neljänkymmenen ajajan letkaa! Päiväryhmän vetäjä Jari Mallat vei oman ryhmänsä uimaan Rutajärvelle. Täysmatka jatkoi edeltä huoltoon, joskin päivämatkan taittajia päästiin vielä huollossa ja myöhemminkin näkemään.

Valkekosken huoltopisteen jälkeen alkoi Valkeakoski-Tour, joka sisälsi niin Lotilan järven kierroksen kuin Korkeakankaan hiihtokeskuksella ja laskettelurinteen päällä käyden. Äimälän suuntaan jatkae matkaa taitettiin niin Roineen ranta-aaltojen vierustaa kuin mäen päällä hevosuralla matkaa taittaen kohti Pälkänettä ja Aapinkukon huoltopistettä.

Jo ennen Aapiskukkoa Pälkäne oli tarjonnut upeita polkujaan ja huollosta kohti Kangasalaa vievät polkuverkostot nostivat polkukertoimen suoraan sanoen upeisiin sfääreihin. Kappale kauneinta polku-Suomea!

Kaikki hyvä loppu aikanaa. Ihan vielä ei kuitenkaan ollut sen aika, sillä viimeseltä huollolta Kangasalan keskustasta olisi vielä vajaan kahden tunnin matka maaliin. Viimeisellä huoltopisteellä oli Täysmatkalaisillakin mahdollisuus käydä uimassa. Pari kuskia tarttui täkyyn ja ainakin allekirjoittanutta pulahdus veteen virkisti kovasti.

Kohti Tamperetta matkatessa koettiin polut Kyötikkälästä, Takkuniitystä, Kisapirtiltä ja Kaukajärveltä. Loppumatka taitettiin ulkoilureittejä, mm. Pyhän rantamaisemissa sekä myös Pirkkalan PumpTrack-rata kokien.

Rajasalmen sillalta näkyi jo maali. Se nimittäin sijaitsi Täysmatkalaisilla Mustavuoren päällä.

Matkaa oli taitettu jo runsas vuorokausi, ja lopulta hieman ennen lauantai-iltaseitsemää olimme saaneet täysmatkan osalta urakan loppuun.

------

Pinehill-Extreme: Niihaman maja 17.5.-18.5.2019

(ks. Alkuperäinen sivusto, jossa kuvat tarinassa mukana)

Kuskeja tämän vuoden tapahtumaan Niihaman majalle saapui kaikkiaan 42. Kiitos kaikille mukana olleille!

Lue tarkemmin blogista!

Fiiliksiä voi käydä vielä katselemassa tapahtuman Facebook-sivuilla

Video vuoden 2019 Täysmatka(Ripeä)n etenemisestä.